Musiikkiluokkatoiminnan historia

Lappeenrannassa musiikkiluokkatoiminta alkoi syksyllä 1967 Alakylän koulussa, joka odotti uutena vain kolme vuotta vanhana kouluna, joka oli tilava ja tarjosi sopivat tilat musiikkiluokkatoimintaan.

Pauli Helkiö toi musiikkiluokka-ajatuksen esille silloiselle kansakouluntarkastaja (myöh. koulutoimenjohtaja) Väinö Knuutiselle. Molemmat olivat innokkaita musiikkimiehiä. Yhdessä he kävivät Lahdessa Paavo Kiisken toimintaa seuraamassa (muistaakseni myös Tapiolassa). Ilmeisesti saman tien tehtiin päätös viedä asia koululautakuntaan. Knuutinen hoiti asian valmistelun niin kouluhallituksessa kuin lautakunnassakin. Asia sai myönteisen ja innostuneen vastaanoton, ja Helkiö lähetettiin Unkariin joksikin aikaa Kodaly-instituuttiin opiskelemaan säveltapailumenetelmää.

Pauli Helkiö oli ensimmäinen opettaja. Ensimmäisen toimintavuoden aikana Kodaly-menetelmää opiskelemaan lähetettiin Aino Nuutinen, josta tuli toisen vuosikerran opettaja. Tuolloin oppilaat siirtyivät neljänneltä luokalta Armilaan oppikouluun, joten aluksi musiikkiluokanopettajia oli alakoulun puolella vain kaksi.

Keväällä 1964 musiikkiluokka-asiasta tiedotettiin paikallisessa lehdistössä ja koulujen antamilla tiedotteilla. Kaikki halukkaat pyrkijät otettiin testattaviksi. Helkiö ja Knuutinen kiersivät koululta koululle teettämässä testin, johon sisältyi rytmin ja melodian toisto, soinnun sävelten laulaminen, omavalintaisen laulun esittäminen sekä pieni oppilaan jututtaminen. Opettaja arvioi oppilaan koulumenestyksen äidinkielen ja matematiikan kohdalta, ja periaate oli, että näiden oppiaineiden osalta vaadittiin vähintään kahdeksikon arvoista osaamista, koska musiikkiin vaadittavat tunnit vähennettiin muista oppiaineista. Tällä pyrittiin turvaamaan se, ettei koulunkäynti olisi käynyt liian rankaksi muilta osin. Myöhemmin pyrkijät testattiin musiikkiluokanopettajien toimesta.

Tilastoja ensimmäisistä pyrkijöistä ei enää ole, mutta innostus oli kova ja pyrkijöitä pitkälti yli toista sataa. Valituissa luokissa oli oppilaita aina täysi luokallinen, 32. Seuraavina vuosina musiikkiluokat olivat paljon esillä ja pyrkijöitä riitti.

Asia oli paljon esillä lehdissä ja siitä oltiin kovin innostuneita. Helkiö oli innokas kutsumaan lehdistöä paikalle seuraamaan luokkaopetusta ja esiintymisiä. Tämä kaikki oli omiaan lisäämään pyrkijöiden määrää edelleen. Kilpailu luokkaan pääsemisestä oli kova, mikä tietysti herätti myös pettymyksiä karsittujen osalta. Totta kai syntyi myös puheita eliittiluokista, vaikka yleisesti ottaen suhtautuminen oli kannustavaa ja positiivista.

Pääperiaatteet olivat seuraavanlaisia:

  • Musiikkia oli viisi viikkotuntia; ylimääräiset tunnit saatiin vaihdellen äidinkielen, uskonnon, luonnontiedon, maantiedon ja liikunnan tunneista.
  • Säveltapailua opeteltiin Kodaly-menetelmän avulla.
  • Laulussa edettiin yksiäänisyydestä moniäänisyyteen.
  • Jokainen oppilas valitsi soitettavaksi jonkin orkesterisoittimen. Soitinvalintaa pyrittiin ohjaamaan siihen suuntaan, että valinnat johtaisivat hyvään orkesteripohjaan. Koulu tarjosi lainaksi joitakin jousisoittimia, mutta yleensä oppilaan huoltajat hankkivat soittimen.
  • Opetus tapahtui koulussa pienryhmäopetuksena(1-5 oppilasta). Opettajina toimivat musiikin ammattilaiset (soitinopettajat tai orkesterimuusikot) ja heidän palkkansa maksoi kaupunki. Opetuksen määrä viikossa oli 30 – 45 minuuttia.
  • Mahdollisimman pian soittotaidon karttuessa oppilas alkoi osallistua koulun orkesteriin, joka harjoitteli kerran viikossa. Aluksi orkesteria ohjasi Helkiö, mutta sangen pian kouluun haettiin opettajaksi Keijo Uokkola, joka taitavana viulistina otti hoitaakseen orkesteritoiminnan. (Uokkola opetti tavallista, ei musiikkiluokkaa.) Orkesterin toiminnasta vastasi Uokkolan siirryttyä toiselle paikkakunnalle taas Pauli Helkiö, joka vielä jäätyään eläkkeelle kävi jonkin aikaa sitä vetämässä. 1977 lähtien orkesteritoimintaa on vetänyt ja kehittänyt Juha Penttilä. Tulokset ovat olleet hienoja, sillä kun oppilaat ovat alakoulun puolella neljä vuotta, taitotaso orkesterissa on noussut. Orkesteri on osallistunut monesti Koulujen suurjuhliin ja saanut useita kunniamainintoja ja -kirjoja, mm. vuonna 1990 Lahden suurjuhlilla. Mainittakoon, että orkesteri on jo vuosia säestänyt koulun joulu- ja kevätjuhlissa kaupungintalon salissa kaikki yhteislaulut.
  • Kerhotunteja orkesteritoimintaan on aina saatu mukavasti.
  • Oppikirjoina käytettiin Erkki Pohjolan & kumppaneiden julkaisuja, alussa ainakin opettajilla oli Kodaly-systeemin kirjoja käytössään.
  • Alakylän koulussa toimi musiikkiluokkien kuoro, jossa olivat mukana kaikki musiikkiluokkalaiset sekä ns. suurkuoro, johon saivat osallistua halukkaat oppilaat muiltakin luokilta. Suurkuoro toimi kerhotuntien puitteissa, musiikkiluokkien kuoro harjoitteli esiintymisten yms:n alla yhdessä tarpeen mukaan musiikkituntien puitteissa.

Peruskoulun alkaminen merkitsi sitä, että oppilaat jatkoivat ala-asteen käymistä Alakylässä aina kuudennen luokan loppuun saakka. Se merkitsi opettajien määrän lisäämistä kouluun. Jossakin vaiheessa Aino Nuutinen siirtyi takaisin toiseen kouluun opettamaan tavallisia luokkia. Hänen jälkeensä Liisa Issakainen, myöh. Pirilä hoiti toista musiikkiluokkaa pienen aikaa. Pirilä siirtyi muihin tehtäviin 1972, jolloin virka julistettiin väliaikaiseen hakuun. Virkaan valittiin Eeva Knuutinen, myöh. Penttilä. Vuoden jälkeen virka vakinaistettiin ja kahden vuoden jälkeen Pauli Helkiö jäi eläkkeelle. Virkaan valittiin Seija Haverinen, myöh. Rimpinen. Kolmanteen musiikkiluokanopettajan virkaan siirtyi 1977 Juha Penttilä ja muutamaa vuotta myöhemmin neljänneksi saatiin tiimiin Tapani Ylinen. Seija Rimpinen ja Eeva Penttilä jäivät viroistaan eläkkeelle 2010, Tapani Ylinen siirtyy eläkkeelle keväällä 2012 ja Juha Penttilä jatkanee paikassaan vielä kevääseen 2014. 2010 syksyllä musiikkiluokanopettajiksi valittiin Elina Lamberg-Miettinen ja Elisa Malmi.

Alkuvuosina Pauli Helkiö kävi opettamassa musiikkiluokkien musiikkitunteja myös oppikoulun puolella, mutta sittemmin musiikinopettajaksi Armilaan tuli Päivi Hannikainen. Hänen ja Kari Pettisen jälkeen opettajat ovat vaihtuneet lyhyin välein.

Viimeinen luokka siirtyi oppikouluun vuonna 1974, minkä jälkeen musiikkiluokkaopetus siirtyi Armilan ylä-asteelle vasta 7. luokan alussa jatkuen aina 9. luokan loppuun.

Soitinopetusta kaupunki halusi rajoittaa 1970-luvun lopussa vedoten sen kalleuteen. Tuolloin opettajat saivat vanhemmat tuekseen taistelussa ilmaisen soitinopetuksen puolesta. Tuolloin etsittiin uutta ratkaisua soitinopetukseen, jonka järjestymisestä ei haluttu luopua. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kirjelmöinnin ja joidenkin valtuutettujen tuen myötä esityksen, että musiikkiluokkalainen saa opiskelupaikan Lappeenrannan musiikkiopistossa soitinopetusta varten. Samalla pyrkijät tekevät saman pääsykoetestin kuin muutenkin opistoon pyrkivät oppilaat. Testin teettävät musiikkiopiston opettajat. Kaupunki sitoutui avustamaan musiikkiluokkalaisten oppilaspaikkamaksujen verran Musiikkiopistoa. Ns. ilmainen soitinopetus jatkuu aina 7. luokan loppuun saakka. Tämä on ollut aivan uskomattoman hieno ja erikoinen järjestely! Eli soitinopetus tapahtuu Musiikkiopistossa, koulu huolehtii säveltapailu- ja teoriaopetuksesta. Oppilaat suorittavat mupe-tutkinnot musiikkioppilaitosten vaatimusten mukaisesti. (Aiemmin opiston säveltapailuopettaja tai rehtori suoritti tutkinnon, mutta nyt jo monta vuotta Alakylän opettajat ovat tentanneet omat oppilaansa.)

Musiikkiluokkatyö on aina musiikin osalta tiimityötä. Yhteiset esiintymiset, opetusmenetelmät jne. jo sitä vaativat. Nelikko Penttilät-Rimpinen-Ylinen työskenteli yhdessä niin kauan, että yhteistoiminta sujui saumattomasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä kunkin erityistaitoja kunnioittaen. Esim. esiintymiset on suunniteltu ja ideoitu yhdessä.

Nyt on osittain tapahtunut ja tapahtumassa musiikkiluokanopettajien sukupolvenvaihdos, mikä vaatii luonnollisesti joustamista ja uusien yhteistyömuotojenkin etsimistä.

Musiikkiluokat ovat olleet kysyttyjä esiintyjiä mitä erilaisimpien kokoonpanojen kanssa. Pienimuotoisissa juhlissa ja tapahtumissa ollaan luokittain, suuremmat tilaisuudet ja tilat vaativat suurempia ryhmiä, usein kaikkia neljää luokkaa. Orkesteri (n. 50 soittajaa) vaatii kokonaisuudessaan jo melkoisen tilan.

Kaupunki käyttää musiikkiluokkia usein tilaisuuksissaan, esim. vanhustenjuhlat, erityistilaisuudet Lappeenranta-salissa, joulurauhanjulistukset jne. Yhteistyötä on tehty seurakuntien, erilaisten järjestöjen (esim. Punainen risti) ja yhdistysten kanssa. Sairaala- ja vanhainkotiesiintymisiäkin on kertynyt vuosittain. Tiernapojat ovat vuosittain kiertäneet Lionsien järjestämillä vanhustentalokäynneillä. Vuosittain on oltu mukana esim. veteraanipäivän juhlassa yhdessä Rakuunasoittokunnan kanssa. Orkesteri ja kuoro ovat kiertäneet vuosittain ”turneilla” ympäri kaupunkia eri kouluissa ja päiväkodeissa esittelemässä musiikkiluokka-asiaa ja musiikin taitojaan.

On syytä mainita yhteistyö eri orkesterien kanssa. Muutaman kerran on järjestetty yhteinen konsertti kaupunginorkesterin kanssa. Rakuunasoittokunnan kanssa on konsertoitu vuosittain noin kymmenen vuoden ajan. Ensi vuodeksikin on suunnitteilla joulukonsertti. Myös Sonja Tammelan balettikoulun kanssa on kasattu yhteisiä isoja projekteja parikin kertaa. Olimme mukana Kaukaan laulumiesten juhlakonsertissa jne.

On ollut hienoa saada osallistua myös elokuvamusiikin ja kantaesitysten esittämiseen. Veikko Aaltosen elokuvaan ”Maa” sävelsi Kalevalan teksteihin musiikin Alakylän entinen oppilas Mauri Sumén. Hän toivoi kuoroksi Alakylän oppilaita. Keväällä 2000 kuoro-osuudet taltioitiin Musiikkiopiston salissa. Taustat soitti Lappeenrannan kaupunginorkesteri. Sumén sävelsi musiikkiluokkien 40-vuotisjuhlaan moniosaisen tilausteoksen ”Tunteellinen siili”, joka esitettiin entisten musiikkiluokkalaisten ja kaupunginorkesterilaisten kanssa.

Omia konsertteja on riittänyt. Useimmiten ala- ja yläkoulut ovat esiintyneet erikseen omissa konserteissaan.

Musiikkiluokkien toiminta tarvitsee aina kotien ja vanhempien tuen, sillä pieni lapsi ei ilman apua voi ja jaksa hoitaa soittotunteja, esiintymisiä ja muuta ylimääräistä toimintaa. Olemme painottaneet tämän tuen tarvetta, mutta emme ole halunneet perustettavan yhdistystä. Vanhemmat ovat kyllä olleet käytännön asioissa apuna. Olemme siis toimineet itsenäisesti ja esim. päättäneet esiintymis- ja konserttijärjestelyistä itse.

Musiikkiluokkien alkuvuosikymmenten koulutoimiston väki suhtautui kannustavasti ja ylpeänä toimintaan. Se oli eräänlainen soiva käyntikortti koululaitokseltamme. Uudempi koulutoimiston väki on jo jotenkin vieraantunut alkuaikojen innostuksesta, ja aika usein tuntuu muutenkin nykypäivinä, että kaiken arvo lasketaan rahana. Niin ajateltuna musiikkiluokkatoiminta on tavallista toimintaa kalliimpaa, joten nyt on alettu tinkiä esim. koulumatkojen kustannuksista. Kyllä silläkin voi jonkun kohdalla olla karsiva merkitys musiikkiluokalle hakeutumiseen. Alkuajatushan oli, että jokaisella olisi yhdenvertainen mahdollisuus pyrkiä toimintaan mukaan ja saada ilmaiseksi musiikin- ja soitinopetusta.

Kasvatustyön tuloksien mittaaminen on aina hankalaa samoin kuin minkä tahansa taiteen lajinkin. Meillä on ollut tavoitteena kasvattaa lapsista ahkeria ja innokkaita musiikin kuluttajia ja harrastajia. Se on jo hieno tavoite sinällään. Mutta kuinka ollakaan – kyllä käsiemme kautta on maailmalle kulkeutunut vahvoja osaajia, niin taitavia harrastelijoita kuin ihan ammattimuusikoita. Aivan varmasti jokaiselta luokalta on joku ajautunut tekemään työkseen musiikkia. On sitten luokkia, joista joipa kolmasosa on musiikin ammattilaisia aina Sliippareista, musiikin tohtoreista aina kirkkomuusikoihin ja musiikkikouluttajiin.

Eeva Penttilä